Koko maailma on sinua varten

Liki kolmekymppiset pelaavat purkkia. He pinkovat riemastuneina pitkin pusikoita, piiloutuvat liukumäkien alle ja lymyilevät kivenjärkäleiden takana. Viereisellä leikkikentällä kaksi 13-vuotiasta pojannaskalia imeskelee tupakkaa. Missä ollaan? Meidän läksiäisissä tietysti.

Mahtavat yllätyskekkerit, muuten. Veikkaan että ne 13-vuotiaat olisivat halunneet tulla mukaan leikkiin, jos ikänsä puolesta olisivat voineet sen tunnustaa.

Läksiäisiä on vietetty muitakin, saatu matkalle mukaan suomalaista suklaata ja Paremman päivän pastilleja, kuultu biisejä ja jätetty jäähyväisiä. On tuntunut oudolta ja haikealta taputella tutut kuviot, ahtaa nojatuolit ja kattilat muuttokuormaan, pakata rinkka ja tiedostaa: tässä on omaisuuteni seuraavien kahdeksan kuukauden ajan. Se kahdeksan kuukautta alkaa tänään, tällä Helsinki-Vantaan lentokentällä, portilla numero 12. Nyt, kohta, 40 minuutin päästä, kun kone irtoaa kiitoradasta.

Rinkkatilanteeni luonnollisesti kiinnostaa lukijakuntaani, joten päivitän sen: kiitos tori.fi-sivuston, kiitos Mellunmäen miekkosen ja kiitos ystäväni, joka kävi noutamassa sinisen 65-litraisen Haglöfsin, nyt minulla on se. Ensimmäinen oma rinkka! Sain sen jopa hyvissä ajoni. Puolitoista päivää ennen Seinäjoelta muuttoa.

Juuri nyt maailma on auki ja käden ulottuvilla. Maailma on mahdollinen koettavaksi ja katsottavaksi. Siis tanssi tähtien halki, lennä maailman ääriin, saat hengittää, ihmetellä, elää. Levitä kätesi tuuleen ja maailman ääriin, ihmeellinen. Koko maailma on sinua varten. Laulaa kls.

Syitä matkailuun on lukuisia, mutta yksinkertaisin motiivini on sittenkin aina sama: olen rajattoman utelias ja maailma mittaamattoman houkutteleva.

Puolitoista tuntia sitten katsoin Jormaa lentoaseman liukuportaissa rinkka selässä, äidin vanha vihreä Fjällräven sylissä. Siinä oli Jorma omine rinkkoineen ja tuttuine hymyineen. Otin häntä kädestä ja sanoin: Tästä lähtien meillä on vain toisemme.